Onpas aika vierähtänyt nopeasti! Loppu huhtikuu ja koko toukokuu vierähtivät eräänlaisessa sumussa, kiitos Pikku Myyn ja Pojan korvatulehduskierteen: molemmat sairastivat yhteensä 7 korvatulehdusta 7 viikon aikana! Se joka tietää, millaista on kun lapsella on useasti korvatulehdusta, tietää sen ettei silloin mm. pahemmin nukuta. Oli kyllä rankat viikot! Poika kyllä nukkui yönsä, mutta päivisin oli todella kärttyinen ja se sitten ilmeni yhtäkkisillä raivokohtauksilla. Vauva ei nukkunut öisin ollenkaan, joten meillä oli sitten todella väsynyttä porukkaa. Saihan tuo sairaanhoitaja kehoittaa nukkumaan, mutta eipä siihen ollut juuri mahdollisuuksia. Meillä kun ei ole lapsilla isovanhempia jotka heitä kaitsisivat... Eivät he ole kuolleet, mutta työ, harrastukset sun muut eivät anna siihen mahdollisuuksia ja omalle isälleni en kehtaa lapsia antaa kun hänellä on ihan tarpeeksi oman sairautensa kanssa. Koitan ajatella, että kyllä tämä jossain vaiheessa helpottaa - toivossa on hyvä elää. Onneksi Pojalta leikattiin kitarisat viime viikolla, kovasti lääkäri lupaili että korvatulehdusten pitäisi olla taakse jäänyttä elämää :).

Olen koittanut sitten tässä välissä keskittyä laihduttamiseenkin. Mulle tuli vain yhtäkkinen stoppi ja nyt päätin ottaa itteäni kunnolla niskasta kiinni! Paino alkoikin tippumaan suht nopeasti, kiitos Painonvartijoiden pisteiden. Noh, viimeisenä kahtena viime viikkona on ottanut hieman nuppiin se, ettei paino olekkaan tippunut ja mietin, pitäisikö lisätä ruuan määrää. Liikun paljon, käyn joka viikko vähintään 5 kertaa viikossa kävelyllä (n. tunnin lenkkejä), pyrin uimaan (joka tosin on nyt kesän aikana mahdotonta, koska uimahallin aukioloajat ovat ihan pyllystä ja mies on töissä tuonne kuuteen saakka) ja pyöräilen mahdollisimman paljon lasten kanssa. Jälkimmäinen on tosin mahdotonta niin kauan kunnes Esikoinen saa uuden sähköpyörätuolin, joka kulkisi hieman enemmän kuin nykyinen... Nykyisen vauhti kun on semmoiset 5 km/h ja akulla ei kuljeta kuin tasan se 5 km. Uusi tulisi menemään semmoista 10 km/h vauhtia ja akku kestäisi 36 km :). Sitten saakin alkaa juoksemaan. Ajattelin lisätä lenkkeilyn jokaiselle päivälle, jotta verensokeriarvot pysyisivät kurissa.

(...onhan mulla kompastuskivenä sokeriherkkujen osto joka kauppareissun yhteydessä, mutta tänään lupasin että pidän karkkipäivän niin kuin lapsetkin - lauantaisin :)).

Jahas, taidankin mennä tekemään lihapullia. Onpahan sitten miehellekkin kiva yllätys näin raskaan työpäivän päätteeksi ja pääseepähän nuo isommat lapset pyörittelemään pullia :). Sitten pienille lenkille lasten kanssa, toivottavasti verenimiöitä ei olisi niin hirveästi - joita kyllä riittää!