Siitä on aikaa, kun olen pitänyt blogia. Tai onhan minulla ns. kirja-arvostelu, joka löytyy seuraavasta paikasta: www.aamunkajo.vuodatus.net, jonne pistän omia ajatuksia lukemistani kirjoista.

Keittiössä on menossa kova hulina: Pikkuveli kippasi Isosiskon helmet, ja nyt niitä kerätään kilvan pienin käsin takaisin laatikkoon, jottei perheen kuopus, 8 kuukautinen Pikku Myy ehdi niitä napsimaan suuhunsa. Minua ei sinne kuulemma tarvita: Isosisko pistää pikkuveljen ruotuun ja keräämään helmet takaisin. Vanhempi tyttäristäni onkin oikea Justiina kun käskyttää 2,5-vuotiasta Pikkuveljeään . Kiltisti Pikkuveli kerää pieniä helmiä laatikkoon, ei edes pistä vastaan kun Isosisko käskyttää. Pieni mies pulputtaa herkeämättä ja selittää "kauniin siskon kauniita helmiä" Veeti Kallion "Oot niin kaunis" biisin tahdissa . Saa nähdä, kuinka kauan kaunista yhteiseloa tälle illalle vielä kestää.

Kohta se rikkoutuu - äidin puolelta. Ilta on vierähtänyt jo sen verran pitkälle, että tiedossa on iltapuuhia, kun esikoisella on huomenna jälleen eskaripäivä ja minulla taas labrassa käyntiä. Onneksi saan lapset nyt helpommin unten maille, kun mieheni ei ole kotona. Miten se tuntuu, että lapset menevät paljon nopeammin ja suhteellisen kivuttomasti nukkumaan, kun heidät hoitaa yksin?